Sairaan kaunis maailma

On ihan sydäntä kutkuttavan hömppä olo. 

Syvä huokaus ja kumarrus. Kaikki hyvin. En olisi vuosi sitten jälkeen uskonut pääseväni näin levolliseen oloon.

Syynä saattaa olla päikkärit, energiajuoma tai koulu ressittömyys.
Tai sitten se, että nää on niitä hetkiä kun tajuaa sen, että mun ympärillä täydellisiä ihmisiä. 

Viikon aikana olen varmastikkin menettänyt malttini moneen niistä, joiltakin olen kuullut päin naamaan, että ne ei vaan enää jaksa mua. Mutta siinä ne on silti.

Eilen palju hetki, vaikkakin vesi oli niin kuumaa, että joutu istumaan paljun reunalla, viime viikon taas sisältyi kaiken kaikkiaan  paskaa inside läppää, autoajeluja ja täydellistä poikien kusettamista, Kokkolaan reissu muutto avuksi ja pikkuisen kiukkuilua mm. kaikille niin ja tietenkin hieman kummalliset päättäjäiset ja varsinkin ne tunnit, kun aurinko alkoi nousta. 

Ajatus kulkee turhan nopeesti, mutta ei varsinaisesti kyllä mihinkään suuntaan.

En tiedä mitä tähän enää sanoa muuta kuine, että onnellista elämää keittiön lattialla selällään.