Kuten varmaan edellisen postauksen otsikosta huomasitte, oon aivan jumissa tässä piisissä.
Oikeesti upea. Nää sanat jotenki iskee ja oikeestaan mulle tulee tosi haikee fiilis näistä.
Tuo alku pelkästään; Mä katselen taaksepäin, tongin pöytälaatikkoo, hetken vieressäni menneisyyteni minä seisoo. Oon muuttunu niin paljon. En perus luonteeltani, mutta monet asiat on kovettanu mua, vähentäny mun sinisilmäsyyttä ja oon tajunnu, että vaikka kuinka haluaa koittaa uskoa johonki nii ei se oo ku ittensä kusetusta, jos siihen jää kiinni liikaa. Kaikkia asioita ei toivommallakaan vaan saa muuttumaa tai tapahtumaan. Tekis aina mieli välillä palata takaisin vieressä seisojaksi niihin tilanteisiin joissa Elma 7 tai 8-luokalla on. Kuinka pieni ja hauras ja jotenkin ehkä, no, lapsen uskoinen sitä onkaan ollut. Ja tuo seuraava kohta; muistan niitä aikoja kun kaikki oli niitattu kii samaan maisemaan. Tällä hetkellä samaistun siihen lähinnä mielikuvallisesti. Tai voin niin hyvin muistaa millaiseks se kasiluokan alottava Elma aatteli elämänsä tuevaisuudessa. Jotenki mulla oli aina semmonen selkeä kuva siittä millanen mun tulevaisuus on, tai oikeestaan, että millasena mun elämä tulis jatkumaan. Ei semmosia voi aatella. Tavotteita voi olla, mutta kaikki ihmiset jotka tulee sun elämää, käväsee sielä tai lähtee pois, muokkaa jollain tapaa sun tulevaisuutta ja elämää.
Lisää tietooo, lisää näkemystä, lisää elämänkokemusta.Se voi olla eteen tai taaksepäin, mutta tuskin ikinä valmista tulee musta.
Oon pitäny itteäni aina kauheen periaatelisena ihmisenä, mulla on ollut tosi jyrkkiä mietteitä, enkä oo ees antanu oikeastaan itteni aatella, että ehkä nää ei enää kaiken sen muutoksen jälkeen mitä ympärillä tapahtuu niin ookkaan munkaan mielestä ees niitä ainoita ja oikeita. Ihmisenä jonka on vaikea hyväksyä muutoksia on ollu tosi hankala myöntää itessään ja muissa muutoksia. Kaikki kasvaa ja kehittyy kokoajan. Ja se on oikeasti yks iso lahja. Kuten piisissä sanotaanki; Aika ei tuu keltään kysyy, et haluuksä kasvaa, haluuksä kypsyy. Pakko se on hyväksyy. Muutos on ainoo mikä pysyy. Kai sitä pitää aina olla valmis muutokseen, koska se tapahtuu kuitenkin.
Joskus mua pelottaa niin paljon muutokset mussa itessä ja se, että entä jos musta tulee justiin semmonen ihminen joka en missään nimessä halua olla. Mutta uskonpa, että se osalle muutokselle voi laittaa vastaan. Tai oikeastaan pystyy toimia niin, että sitä ei ikinä pääsekkään tapahtumaan.
Maailma kuitenkin muuttuu ympärillä kokoajan ja samoten muut ihmiset. Pitää antaa itelleen mahdollisuus hyväksyä uusia aatteita ja ajattelutapoja, mutta ei hukata omaa itteään sen kaiken sekaan. Ja ihmiset jotka eivät voi samaistua mun ajatuksiin niin huomatkaa edes tuo upea kappale !
Oumai kuinka sekava, mutta pakko saada ajatukset ulospäästä !
aika paljon muutos-sanaa. heh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Höpöset piristäkää mua !