sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Troublemaker

Tiiätte sen kohtauksen leffoissa ku tyyppi seisoo keskellä kaupunkia ihan vaan paikallaan ja ihmiset vaan vilisee sen ohi, tilanteet muuttuu ja se vaan seisoo siinä. Se on se dramaattinen kohtaus jossa päähenkilö tajuaa jotakin tajunnan räjäyttävää ja ne muut ihmiset on vaan tausta hälinää. Mulla on just semmonen olo mun elämän kanssa, paitsi että mä olen vaan se tausta hälinä ja kaikki muut tajuaa jotakin tajunnan räjäyttävää.
Mun ympärillä hälisee vaan ihmisiä ja tilanteita joissa oon mukana, mutta silti aivan pihalla.
Oon tahtomattani mukana jo jonkin moisissa tiilanteissa joihin en oikeastaan ite voi vaikuttaa ja silti multa odotetaan joitakin merkittäviä liikkeitä.
Miten mä nyt voisin mitään liikkeitä tehä kun en mistään mitään tiedä.
Eniten tyhmintä tässä on se, että taidan tietää asioita joita en tahtoisi, eikä mun pitäisi tietää, mutta sitten taas en tiedä asioita joita haluaisin tietää.
Joo eli give me five !
Musta olisi vaan tosi kiva, että kaikki tajuais liikkua siinä taustahälinässä, eikä kukaan tajuais yhtään mitään. Just parasta kun kaikki on tyhmiä ja onnellisia.
Kukaan ei tajua, että on yksinäinen, eikä sitä, että se on löytänyt 'sen täydellisen', nii eikä sitä että sillä ei oo puolesta välistä kesää varaa kämppään, eikä töitä kesäksi ja se todella haluaisi jäädä Kokkolaan.

Parasta ois se, että kaikki vaan jois kahvia saman pöydän ääressä ja jauhais paskaa.
Polttais parit tupakat ja sillon tällön asiat vaan lonksuis kohalleen.

No ehkä mä vaan tuijottelen nuita kipittäviä ihmisiä ja oottelen, että ne ratkaisee ongelmansa.


Hyvää yötä ! <3


Tässä mun 'tajutkaa vitun tampiot, ratkaskaa ongelmanne ja antakaa joku ees pusu'-kuva 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Höpöset piristäkää mua !